Kausi 2006 – Rakentelut ja Alastaron kisa 07.10
Alfan TS-koneen vakiomäntiä ja kireämpien nokkien kanssa käytettäessä, syntyy helposti ongelmia riittämättömän venttiilin ja männän välyksen muodossa. Vähänkään kireämmällä nokalla paras teho saadaan helposti niin aikaisella imunokan ajoituksella, kuin miten pieneen välykseen kantti vielä kestää. Toisekseen vakiomännät myös painavat melkoisesti, eikä asiaa helpota Alfan moottorin pitkäiskuisuus (90mm)
Alfan osien kanssa helposti törmää soveltuvien osien saatavuusongelmiin. Toiveet täyttävää, kevyttä ja riittävillä venttiilien tiloilla varustettua mäntää ei meinannut löytyä mistään. Onneksi apua ongelmaan löytyi kokeneelta Alfa virittäjältä Paul Spruellilta. http://www.paulspruell.com/
Pitkien keskustelujen tuloksena Paul suunnitteli männät, ottaen huomioon kaikki esitetyt toiveet. Männät teetettiin JE:llä ja työn laatu vaikuttaa virheettömältä. Tuloksena 5mm enemmän tilaa venttiileille, puristukset 10:1 => 11.5:1 ja tappien kanssa 22% alkuperäistä kevyemmät männät.
Nokka-akselit teetettiin Lapualla Rintakarilla. Asteiksi tuli 270° @ 1.27mm. Nollavälyksillä ilmoitettavina mainosasteina lukema tarkoittaisi luokkaa 320, joten aika rajoista nokista oli siis kysymys. Nostoa imupuolelle tuli 13mm ja pakopuolelle 12mm. Tarkoitus oli teettää myöhemmin myös nokat asteilla 260 O @ 1.27mm. Paremmat sitten valittaisiin testien perusteella.
Näiden ja aiemmin tehtyjen muutosten ansiosta konetta pitäisi nyt uskaltaa kierrättää aina 8000rpm asti. Tavoitteena kuitenkin olisi pitää kierrokset joka tapauksessa alle 7500rpm, koska kestävyys on lajissa tärkeää suhteellisen tärkeää.
Toinen projekti, eli vaihteisto, myös paloiteltiin tarkempaa tutkimista varten. Laatikon varsinainen vika oli mallille tyypillinen synkronointirenkaiden kuluminen, mutta myös laakeroinneissa oli toivomisen varaa ja pinioinin akselin kiristysmutteri oli päässyt löystymään pilaten perän hammaskosketuksen. Kunnostusta suunniteltaessa sattui löytymään kohtuulliseen hintaan uusi ajamaton vaihteisto, eikä kaupasta voitu tietenkään kieltäytyä.
Painoa vähennettiin muutenkin sieltä täältä, mistä sääntöjen mukaisesti vain voitiin. Johtosarjoista rapsittiin turhat piuhat pois, akku ja laturi vaihtuivat pienempiin, jarrutehostin poistettiin, flekti vaihdettiin kevyempään ja mm. massat saivat lähteä. Jopa helma- ja kaarilevikkeet saivat lähteä painonsa vuoksi. Minimipaino ei enää ole tavoittamattomissa. Ainakin kevyet vanteet se vielä vaatisi.
Alkuperäinen mittaristo päätettiin korvata ohjelmoitavalla Epecin värinäytöllä. Näin saadaan samaan näyttöön kaikki tarvittavat toiminnot ja hälytykset esim. lämpötiloille.
Märässä säässä ajetussa kilpailuissa pehmeähkölle rengastukselle aivan turhan jäykkä jousitus vaikeutti ajamista merkittävästi. Kulkukaan ei ollut aivan toivottua, sillä virilastu lakkasi toimimasta ja jouduimme ajamaan kisa varaboksilla. Suurempien suuttimien vuoksi ilmamäärämittarin jousta jouduttiin kiristämään jopa 22 naksausta ja bensanpaineita tiputtamaan barin verran, ettei kone kävisi liian rikkaalla. Lisäksi laulu loppui vakiorajoittajalla jo kierroksille 6400rpm, mikä ei nyt aivan ollut sitä mitä nokkienkin puolesta kaivattiin.
Sijoitus jäi vaatimattomaksi 37/47, mutta tekniikka toimi, mikä sinällään oli jo varsin positiivista suurehkojen muutosten jälkeen. Kausi 2007 on tarkoitus aloittaa testaamisella.
