Botniaring 4.5.2002,  ja valmistautuminen kisaan

Aika herättää Mazda talviunilta..

Talven aikana emme juuri ehtineet kestävyystouhuun paneutua ja niinpä ongelmia olikin hieman odotettavissa.

Ennen kilpailua ehdittiin käyttämään kolme viikonloppua auton saattamiseen kisakuntoon. Niistä ensimmäinen kului lähinnä auton kaivamiseen hangesta ja purkamiseen. Olihan nokalla vielä 1.6:nen hajonneella kytkimellä. Toisena viikonloppuna niputettiin auto jälleen kasaan vanhalla kunnon kakstonnisella, joka palveli lähes koko viime kauden, kunnes kannentiiviste poksahti. Tiivisteen vaihdon lisäksi kansi jouduttiin keittämisen seurauksena vielä oikaisemaan. Lisäksi tarkistettiin alakerta ja päätettiin vaihtaa melko pahaksi päässeet kiertokangen laakerit. Auto siis jälleen valmiina viivalle!



Sitten kolmantena viikonloppuna päätettiin käydä testaamassa autoa Jurvassa, että varmasti kaikki pelaisi sitten kilpailuissa. Ja sinnehän sitten mentiin heti aamusta varhain, että ehdittäisiin ajamaan koko päivä ja koittamaan jos jonkinlaisia pikkujuttuja.. Varikkokatos pystyyn, auto alas, radalle ja kovaa kyytiä. Kymmenisen kierrosta meni mukavasti palautellen rata-ajotuntumaa ennen kuin koneesta alkoi kuulua kummaa kalinaa.. Kuulostaapa kiertokangen laakereilta.. Mitäs nyt?

Kamat kasaan ja kohti Kuortanetta. Matkalla aloitettiin uuden koneen tai varaosa-auton etsiminen tarkoituksena löytää viikon päästä ajettaviin kisoihin välttävä alakerta, joka samalla antaisi aikaa vanhan alakerran korjaamiselle. Keltaisen pörssin ilmoituksen perusteella osa porukasta kävi katsomassa yhtä 929:ä samalla aikaa kuin loput aloittivat kisapelin purkamisen. 929 todettiin sudeksi ja lopulta käteen jäi kolmella pytyllä käyvä 626:nen. Mitäpä sitä kolmella käymisestä, jos alakerta vain on kunnossa..



Varaosa-auton hommaamisen aikana vanha kone olikin jo kisapelistä irronnut ja kalinan syyksi varmistunut juuri kiertokangen laakerit. Eipä siinä muuta kuin myös 626:n kone paloiksi ja katsomaan mitä se oli syönyt.. Eipä ollut siinäkään lapsille kertomista, kun kolmella käynnin aiheuttajaksi paljastui puuttuva venttiilin palanen ja sen lisäksi vielä kiinnileikanneet 1. ja 4. sylinteri sekä kaiken kukkuraksi surkeat kiertokangen laakerit.. Mitäs sitten?



Koska kisoihin ei tosiaankaan ollut aikaa kuin viikko, eikä kellään mahdollisuutta hoitaa asiaa viikon aikana kuntoon, päätettiin kone kuitenkin niputtaa kk-laakereita vaille valmiiksi ja tiputtaa nokalle. Jos ne laakerit vaihtaisi vasta perjantaina harjoituspäivänä.



Perjantaina töiden jälkeen alkoi armoton pakkaaminen ja lähtö vauhdilla Jurvaan. Huono sää ja muutama muu mutta matkassa hidastivat töitä sen verran, että laakerit saatiin vaihdettua vasta radan sulkeuduttua. Sentään paikallaan ehdittiin konetta pyörittelemään, ettei nyt sentään mitään selkeitä ongelmia kuulostanut olevan. Mitä nyt pieni savupilvi auton peräpuolella..

Aika-ajoissa sitten yritettiin hieman sisäänajaa uusia laakereita ja tarkkailla oudon koneen käyttäytymistä.

Katsastuksen runsaiden huomautusten jälkeen selvittiin kuitenkin lähes kunnialla viivalle. Viivalta starttaamaan päästettiin Taneli ja ajovuoroksi sovittiin tasan tunti. Noin tunnin kuluttua Mazda kaartaakin varikolle, aivan kuten suunniteltu. Käsimerkeistä huolimatta kuski ei kuitenkaan suostu kääntämään autoa sivuttain teltan eteen vaan antaa auton rullata sammuksissa. Mitä nyt?

Outoa kalinaa oli kuulemma alkanut kuulumaan jossain viimeisen kierroksen kurvissa ja öljynpainevalo vilahtanut varikolla hitaasti kaarrettaessa. Pelti auki ja öljyn tarkastus, kuiva. Lisää öljyä koneeseen ja käyntiin, taas kalisee. Mitä nyt?

Kuski kuittaamaan ajovuoronsa päättyneeksi ja hetken puhallustauko. Viisi tuntia vielä kisaa jäljellä vain yksi kuski ajanut. Onneksi tuli otettua 1.6 varakone mukaan… Sitten vaan koneen vaihtoon. 1.6:ssa ei ollut mitään apulaitteita kiinni, joten turhaa aikaa hukkui mm. apulaitteiden vaihtamiseen vanhasta koneesta. Jostain syystä tuntui kuin joku tarkkailisi?  

Kone käyntiin, ennakot ja sen sellaiset kohdilleen ja takaisin radalle. Kilpailua oli tässä vaiheessa vielä kolme tuntia ja 40min jäljellä, joten loputkin neljä kuskia pääsivät vielä koittamaan onneaan.

Tehoa ei liki vakiokuntoisesta 1.6:sta oikein tuntunut irtoavan, mutta kyllä se ajaminen silti maistui. Vaikka kilpailun saavutuksena olikin vasta 36. sija ja muutama harmaa hius, tuntui se siltikin eräänlaiselta voitolta.

Ja muita kuvia:




Mazda-Tuning: Kimmo



Pääsivulle