Renkaat

Ensimmäiseen ajamaamme kisaan lähdimme 14”:n katurenkailla. Suurta huomiota kumeihin ei tuolloin kiinnitetty, koska koko auton kasassa pysyminen oli se suurin huolenaihe. Tämän jälkeen, jo toisesta kisasta lähtien (2001) siirryttiin käyttämään slicksejä. Ensin ajettiin yksi kisa Formula Fordien Avonin 13”:n kumeilla ja sen jälkeen Sport 2000 –luokan 15”:n Dunlopeilla. Renkaita riitti, eikä kierroksesta jouduttu maksamaan kuin 500 mk. Jotkut kuulemma joutuivat pulittamaan jopa 1000 mk:n luokkaa kisan käytetyistä kumeista. Kuulosti silloin melko suurelta summalta ?

Kaudella 2002 hankittiin vielä lisää 15”:n slicksejä ja oltiin erittäin tyytyväisiä hinta-laatu –suhteeseen, vaikka viimeisestä kierroksesta maksettiinkin jo 90€.. Sitten slicksien saatavuus alkoi heikkenemään ja hinta lähti nousuun. Koska slicksejä oli ostettu vähän varastoonkin, riitti niitä vielä hyvin kaudelle 2003. Loppukaudesta renkaisiin liiduilla merkityt ”testi”-merkinnät vaihtuivat vähitellen ”kisa”-merkinnöiksi.

Kemora 24h

Kaudella 2003 ajettiin myös Suomen ensimmäinen 24h kisa Kemorassa. Tuossa ”täysimittaisessa” endurance-kisassa sai kuitenkin käyttää vain DOT-hyväksyttyjä katurenkaita. Eivätkä meidän slicksit olisi riittäneetkään, joten emme me tuota sääntöä edes kovin pahana pitäneet.

Ennen 24h kisaa kävimme Jurvassa testaamassa, miten katurenkailla ajo oikein sujuisi. Autoa ja rengaspaineita säädettiin loppuun kuluneiden Pirellin P6000 195/50-15 kumien kanssa ja saatiin paketti toimimaan varsin mukavasti. Eroa vanhoihin slickseihin jäi kierrosajassa lopulta 2-3 sekuntia.

Kemoran 24h kisaan valmistauduttiin etsimällä käsiimme sopivasti kuluneita tarkoitukseen mahdollisesti soveltuvia katurenkaita. Jurvassa testattujen Pirellien lisäksi saatiin kasaan neljä muuta rengassettiä, etteivät kumit varmasti loppuisi kesken kisan. Suurin osa renkaista ostettiin kahvirahalla rengasliikkeiden pinnoitukseen menevien kumien joukoista.


Rengassarjat: Goodyear Eagle Touring 195/50&55-15, Pirelli P6000 185/60-14, Colway joku pinnoitettu “sporttimalli” 205/50-15 ja Pirelli 195/60-15.

24h kisa aloitettiin aiemmin testatuilla Pirelleillä ja vaikka pintaa niissä ei ollut lähdettäessä kuin luokkaa 1-3 mm, ne kestivät kuitenkin ensimmäisen 6 tuntia ongelmitta. Tämän jälkeen alle laitettiin Goodyearin Touringit. Touringeissa oli pintaa jopa 3-5 mm, joten niillä oli tarkoitus ajaa huomattavasti pidempään. Renkaiden havaittiin vaativan enemmän painetta kuin millä Pirellien kanssa oli totuttu ja auto tuntui muutenkin pehmeämmältä ajettavalta. Pidossa ei kovin suuria eroja huomattu, mutta jos johonkin suuntaan, niin ennemminkin Pirellien eduksi.

Vähän ennen kilpailun puolta väliä tuli pieniä teknisiä ongelmia, minkä seurauksena rengaskerta käytännössä tuhoutui, vaikka pintaa olisi vielä riittänyt varsin hyvin. Noin puolentoista tunnin päästä auto kuitenkin saatiin takaisin radalle ja alle laitettiin korkeat 60-sarjalaiset Pirellin P6000:t. Vauhti ei paljoa hidastunut, ehkä puolisen sekuntia, mutta autosta tuli varsin epämääräinen ajettava. Myös välityssuhteet pitenivät huomattavasti.

Muutama tunti ennen kilpailun loppua alkoivat etukumit menettää pitoaan, eikä edes jäähdyttely tuntunut mitenkään auttavan asiaa. Tästä syystä eturenkaiksi vaihdettiin jotkin pinnoitetut katu-Colwayt, jotka oli otettu mukaan lähinnä vain varmuuden vuoksi. Colwayn pidosta ja käytöksestä ei juuri jäänyt mitään hyvää kerrottavaa, mutta niillä kuitenkin sinniteltiin kilpailun loppuun asti.

Kaiken kaikkiaan rengaskustannuksia kilpailulle kertyi n. 20€, eikä matalaprofiilisilla Pirelleillä ajo ollut lainkaan hullumpaa. Myös Goodyearit menettelivät. Kemoran syheröisellä osuudella pysyttiin jopa useimpien Saloon-luokan autojen vauhdissa, vaikkakin suorilla hävittiin rutkasti, mikä taas on sitten oma tarinansa..

Kausi 2004

Kauden ensimmäiseen kisaan Kemorassa lähdettiin todella huonoilla slickseillä ja kuten ennalta voitiin arvatakin, jouduttiin renkaita vaihtamaan kesken kisan. Tekniikan puolesta olisi ollut muuten ongelmaton kisa, mutta pari renkaavaihtostoppia piti huolen, ettei päästy tuloslistalla liian korkealle.

Koska renkaat alkoivat nyt olla lopussa, kyseltiin jälleen kumeja useammilta kaupittelijoilta, mutta tässä kierroksesta olisi joutunut maksamaan sellaisia summia, ettei niitä päätetty hankkia. Muita vaihtoehtoja tutkiskellessa kiinnitimme huomiota useilla nettipalstoilla kehuttuihin Toyo Proxes T1S:iin. Useissa yhteyksissä rengasta pidettiin erittäin laadukkaana ja hintaa muita vastaavia alhaisempana. Miten kunnollisella katurenkaalla pärjäisi slicksien joukossa? Sehän ei selviä kuin koittamalla :)

Tietenkin jälleen säästettiin ja hankittiin edullisemmat 195/50-15 kumit, vaikka 205/50-15 kokoakin olisi ollut saatavilla. Kumeilla ajettiin pari kisaa Alastarolla ja oltiin varsin tyytyväisiä, etenkin kun molemmilla kerroilla osa kisasta ajettiin vesisateessa. Vaikka pito kuivalla oli katurenkaaksi varsin hyvä, tuntui se etuakselilla hieman liian pehmeältä. Seuraavaksi päätettiinkin testata etuakselille 205-leveitä kumeja, olihan niillä korkeampi kantavuusindeksikin.

Keltaisesta pörssistä sattui löytymään neljä Yokohamaa, jotka puhelintiedustelun perusteella osoittautuivat A539:ksi. Myös A539:t ovat hyvässä maineessa harrastajien keskuudessa, joten renkaat hankittiin. Valmistusleimojen mukaan kumeilla oli ilmeisesti ikää kymmenisen vuotta, eli eivät ne nyt aivan tuoreita olleet.


Rengastestit Jurvassa, heinäkuu 2005

Renkaat ovat yksinkertaisesta ulkomuodostaan huolimatta varsin monimutkaisia kapistuksia. Eri renkaiden nopeutta ja ajettavuutta radalla spekuloitiin menneen talven aikana sen verran paljon, ettei auttanut muuta kuin lähteä radalle testaamaan, onko ajatuksissa mitään tolkkua. Testit saatiin ajettua ja moni asia varmistui.
Matukan testaaminen aloitettiin jarrupalojen ja -levyjen sisäänajolla. Näiden ja autonperussäätöjen hakemisen jälkeen siirryttiin vertailemaan nurkista kerättyjä renkaita.


Muutamia kumeja testattavana


KATURENKAAT:

Ensimmäisenä ajettiin Yokohaman A539:llä. Renkaat käyttäytyivät aikaisempien kokeilujen tapaan erittäin loogisesti ja täsmälliset, eikä pitokaan tuntunut olevan yhtä heikko kuin muistelimme (renkaita koitettiin syksyllä 2004 saloon-luokan autossa). Renkailla kuitenkin oli ikää 10 vuotta.. Ajat pyörivät siinä korkeissa 1:31 alkuisissa.


Yokohaman A539, 205/50-15

Tämän jälkeen koitettiin taakse Toyoja (195/50-15) ja Pirellin P6000 (185/60-14) renkaita. Yllätykseksi kumpikaan rengas ei sotkenut pahemmin auton tasapainoa ja molemmilla kumeilla ajat pysyivät samalla 1:31-tasolla. Tankin tyhjetessä ja auton keventyessä ajat tosin hinautuivat sekunnin matalalle puolelle, ja lopulta aina tasasekunnille asti.


Pirelli P 6000, 185/60-14

Toyon 195/50-15 kumeja koitettiin myös etuakselille, millä varmistettiin se ettei renkaan rungon jäykkyys aivan riitä Mazdan etuakselille (sortuu hieman alle korkeammasta paineesta huolimatta).


Toyo T1S, 195/50-15

Auton käyttäytymisestä varmistui ainakin se, että kaikki tekijät, kuten renkaan leveys, kitkakerroin ja rungon jäykkyys ovat kriittisiä etuakselilla. Taka-akselilla leveys ja rungon jäykkyys vaikuttavat vähemmän, jolloin kitkakerroin jää erityisen tärkeäksi tekijäksi.

Lukoton auto on kurvissa lähes kolmipyöräinen, etuakselin ottaessa vastaan suurimman osan kallistusvastuksesta, mikä irrottaa sisemmän etupyörän tiestä. Tästä syystä pintapaine ulkokurvin eturenkaalla kasvaa suureksi ja samoin vaatimukset rungon jäykkyydeltä. Asiaa ei helpota se, että auto on etupainoinen.


3-pyöräinen kurvissa

Molemmat takarenkaat pysyvät tiessä suhteellisen hyvin ja vieläpä kutakuinkin kohtisuorassa tienpintaa vasten. Kevyellä takapäällä ei myöskään juuri pyritä vastustamaan auton kallistumista kurvista lähdön kiihdytyspidon maksimoimiseksi. Rasitus siis jakautuu hyvin molemmille takarenkaille, jolloin jopa 185/60-14 renkaan jäykkyys ja leveys tuntuvat riittävän melko pitkälle. Tärkeää kuitenkin em. kitkakerroin.

Loppujen lopuksi varsin monet nopeaan ajoon tarkoitetut katurenkaat soveltuvat rata-ajoon kohtuudella, mutta slickseille niillä ei tietenkään pärjää. Hintaa tarkoitukseen soveltuville katurenkaille kertyy tasan sen mitä haluaa maksaa.

Kuluneet kumit, joissa on enää muutama milli pintaa jäljellä, ovat vasta parhaimmillaan tähän tarkoitukseen, ja mikä hauskinta, niitä saa lähes ilmaiseksi. Varmaan aika moni rengasliike innostuisi ajatuksesta lähteä "sponssaamaan" joukkuetta keräämällä sivuun sovitunlaisia käytettyjä kumeja, vaikka sitten vain mainostarraa vastaan. Varmaan yksi helpoimpia sponssineuvotteluja, jonka jälkeen rengaskuluja ei tarvitse miettiä, sillä niitä ei enää ole.

Halvalla ”sopivasti sisäänajettuja” kumeja saa rengasliikkeiden pinnoitukseen menevien joukosta ja jos haluaa välttämättä ostaa uusia, niin silloinkin hintatason saa itse valita. Useimpien tunnettujen valmistajien sportti-mallit osuvat suorituskyvyltään lähelle toisiaan (n. sekunnin sisään), mutta saatavilla on myös kovempaa rahaa vastaan katurenkaita joilla saa 1-2 sekuntia kierrosajoista pois, esim. Bridgestone Potenza S02/S03.. Nämä hieman nopeammat renkaat yleensä myös kuluvat suhteellisen nopeasti. Varsinaiset kilpakäyttöön tarkoitetut ”katusslicksit” ovat taas oma lukunsa.


”24h kumeja”: Edessä Goodyear Eagle Touring, mikä välttää radalla, samoin kuin oikealla takana näkyvä Pirellin P6000. Keskellä takana Colwayn pinnoitettu ”urheilumalli”, mitä en suosittele rata-ajoon kenellekään.


2006 ja kuviorenkailla jatketaan

Kaudella 2006 racing-luokka jaettiin aikaisemman pikku/iso -kuutioperustaisen jaon sijaan renkaiden perusteella, eli vapaat renkaat/tietyt kuviorenkaat. Kuviorengasluokkassa sallittujen listalle pääsivät saloon-luokassakin käytetyt Colway Intermediate, Continental Premium Contact 2 sekä uusi Ässä-renkaan endurance-versio.

Aikaisempien positiivisten Toyoilla ja Yokohamoilla kerättyjen kokemusten perusteella päätimme kokeilla internetissä kehuttua Hankookin R-S2 Z212 rengasta.



Rengasta pidettiin monilla foorumeilla selvästi Toyoja parempina ja ne luettiin haastajiksi useissa jenkkien harrasteluokissa mainetta niittäneelle Falken Azenikselle. Renkaat siis hankittiin ja niitä koitetiin ensimmäistä kertaa 21.5 ajetussa Kemoran kilpailussa. Renkaat osoittautuivat heti varsin toimiviksi. Kokemuksista enemmän kisaraportissa.

Raportti

Rengastestit kesäkuussa 2006

Toyojen ja Hankookien välistä vertailua ei Kemoran kisaa edeltäneenä iltana saatu sateesta johtuen tehtyä, joten päätimme lähteä Jurvaan testaamaan autoa ja renkaita. Samalla päätimme testata myös miten Premium Contact 2 sopisi Mazdan alle. Ilma oli lämmin (n.25 astetta), eikä vesisateesta ollut tietoakaan, joten säät olivat tällä kertaa parhaat mahdolliset tarkoitusta ajatellen.

Alussa Toyoja ajettiin eri rengaspaineilla riittävästi referenssitason löytämiseksi. Pienistä alustageometrian muutoksista huolimatta Toyot toimivat edelleen samoilla painoilla kuin viime kaudellakin. Toyojen pito oli hyvä, eikä käytöksessäkään ollut valittamista. Parhaat ajat olivat 1:29.2.


Toyo T1R

Tämän jälkeen alle laitettiin Hankookit. Ajat tipahtivat saman tien muutaman kymmenyksen ja oikeastaan vielä suurempi ero tuli renkaiden käytöksessä. Hankookeilla auto vakautui kurveissa selkeästi, aivan kun olisi hankkinut tehokkaammat iskarit. Parhaat ajat pyörivät siinä 1:28.8 ympärillä. Eroa Toyoon saatiin siis 0.4s, mikä sekin on jo paljon, mutta käytännön hyötyä tulee myös siinä että hyviä tasaisi kierrosaikoja on helpompi ylläpitää renkaan loogisemman ja anteeksiantavamman ajettavuuden vuoksi.


Hankook Z212:t

Kolmansina renkaina mukana olleiden Continentalien osalta ennakko-odotukset eivät olleet järin korkeat. Olimme käytännössä hyläneet ajatuksen ajaa näillä kumeilla kilpaa surkeiden Saloon-luokassa saatujen kokemusten perusteella. Päätimme kuitenkin kokeilla kepillä jäätä, josko niillä nyt jotenkin voisi sinnitellä kohtuullista vauhtia, olivathan renkaat kuitenkin sallittuja ja niistäkin pitäisi jossain vaiheessa päästä eroon. Valitettavasti ennakko-odotukset osoittautuivat oikeiksi ja autosta tuli saman tien liukas ja epämääräinen ajettava. Kierrosajat ailahtelivat huomattavasti enemmän kuin kahdella muulla renkaalla. Parhaat "pysyvät" kierrosajat olivat luokkaa 1:30.4. Kylmällä renkaalla päästiin yksittäisellä kierroksella aavistuksen alle 1:30, mutta kierrosaikaa ei pystytty pitämään yhtään pidempään renkaan lämmetessä. Todellinen kilpailussa mahdollinen aika oli siis tuo 1:30.4. Aika jäi Hankookeista "vain" 1.6s, minkä puolesta renkaita voisi vielä harkita käytettäväksi, mutta surkeaa ajettavuutta ei pystytty sulattamaan. Renkaat menevät myyntiin.


Continental Premium Contact 2

Lopuksi koitettiin vielä kerran Toyoja, että saatiin varmistettua nopeustason säilyminen koko session ajan. Testeissä poltettiin yli 60 litraa bensaa, joten ihan pienestä ajomäärästä ei kuitenkaan ollut kyse. Ajaksi saatiin pian 1:29.4, joten kaikki kunnossa.

Paljon jälleen selvisi, mutta tilanne ei oikeastaan helpottunut. Ainut sallittujen listalla ollut rengas todettiin tarkoitukseen sopimattomaksi, kun taas paremmilla ajettavilla renkailla joutuisi Kemoran tapaan altavastaajaksi vapaaseen rengasluokkaan.


SLICKSIT:

Ensin testasimme edessä Sport 2000 -luokan Dunlopeja ja takana vastaavilla rungoilla olevia slicksejä, joiden alkuperästä ei ollut parempaa tietoa. Nämä taka-akselille laitetut "aika-ajo"-slicksit (kumiseos tuntui kynnellä sporttien slicksejä pehmeämmältä, millä perusteella niiden oletettiin pitävän hyvin ja kuluvan nopeasti) eivät kuitenkaan tuntuneet pitävän juuri lainkaan. Auto yliohjautui ja ajat olivat todella surkeita, luokkaa 1:33, eli katurenkaita hitaampia.


”Aito” Dunlop, 200/580-15


Pinnattu ”aika-ajo” Dunlop, 200/580-15

Seuraavaksi taka-akselille vaihdettiin 180-levyiset "mitkä lie rallislicksit", eikä muutosta edellisiin tuntunut olevan. Tässä vaiheessa epäilimme jo auton tasapainoa ja yritimme säätää autoa puskevampaan suuntaan.


Pirelli Corsa, 180/590-15

Tämän jälkeen Dunlopit siirrettiin etuakselilta taakse, ja eteen laitettiin Pirellin vuodelta –86 peräisin olevat 210-leveät korkeahkot slicksit. Kahdesta 210-Pirellistä toinen oli pehmeämpää seosta ja toinen kovempaa. Kovempi laitettiin vasemmalle puolen, koska vasen eturengas rasittuu Jurvassa oikeaa selvästi enemmän. Balanssi muuttui puskevammaksi ja alustan säädöt voitiin palauttaa takaisin sinne mistä lähdettiin, ja lievää puskemista oli senkin jälkeen havaittavissa. 210:t käyttäytyivät Dunloppien tapaan slicksimäisesti. Ajat asettuivat 1:30 tietämille.


Pirelli, 210/595-15

Tämän jälkeen tiheämmän välityssuhteen kokeilemiseksi taka-akselilla koitettiin vanhoja 6" leveitä Formula Fordien Avoneita. Pitoa ei tietenkään vanhoissa lähes räjähdyspisteessä olevissa Avoneissa ollut, mutta välityssuhteet tuntuivat selvästi paremmilta. Muutaman kierroksen jälkeen vasemmassa etunurkassa olleen kovemman Pirellin runko petti ja pullistui muodottomaksi..


Avon 6/21-13

Kovemman Pirellin tuhouduttua ilman huomattavaa kulumista, siirsimme pehmeämmän 210-Pirellin vasempaan etunurkkaan ja oikealle puolen laitettiin 180-leveä "saippuanpalaksi" todettu mikälieslicksi. Taakse laittiin jälleen Sportien 200-leveät Dunlopit.


Kudosvikainen 210-Pirelli

Auto tarttui tiehen varsin hyvin oikealle käännyttäessä, mutta vasemmalle kääntyvät pari mutkaa menivät puskemisen kanssa painiskellessa. Ajat tippuivat näin 1:29 tasolle. Paras siis tasasekunti.

Toisenkin 210:n runko petti muutamien kierrosten jälkeen, joten siirryimme testaamaan "ralliseoksella" pinnoitettuja Sportien 200/580-15 Dunlopeja.

Ensin pinnatut kumit laitettiin etuakselille ja alkuperäiset pinnoittamattomat Dunlopit taakse. Tämän jälkeen renkaat vaihdettiin toisin päin, eli pinnatut taakse ja originaalit eteen. Molemmilla tavoilla pinnattujen renkaiden akselilla oli merkittäviä pito-ongelmia ja ajat jäivät noin 1:32 tasolle, eli hitaammiksi kuin mitä katurenkailla saavutettiin. Takana pinnoitettu rengas aiheutti jopa enemmän ongelmia kuin mitä edessä.. Pidon puute taka-akselilla "katkaisee" kurvin ajotapahtuman, mikä häiritsee ajoa jopa puskemista enemmän rikkoen ajorytmin ja aiheuttaen kierrosajoissa suurempaa heittelehtimistä.


Pinnattu Dunlop, 200/580-15

Pinnoitettujen slicksien hyvänä puolena voi pitää niiden toimimista jo ensimmäisellä kierroksella. Radalle sisäänmenokierros poikkesi parhaista kierroksista vain vajaan pari sekuntia. Paras pito saavutettiin jo ensimmäisen kierroksen lopulla, minkä jälkeen renkaan lämmetessä pito tuntui heikentyvän.

Hyvänä puolena testeissä oli myös se, että 210-levyiset renkaat saatiin rikottua testeissä, eikä varsinaisissa kisoissa, ja että 180-levyiset Pirellit ja pinnatut todettiin toivottoman hitaiksi. Keventämällä auto painorajaan ja ”oikeilla” slickseillä puristamalla 1:27 alkuiset ajat mahdollisia.

Mazda-Tuning: Kimmo

Pääsivulle